maanantai 9. heinäkuuta 2012

En tiennyt, että pidän sushista

Maria Veitola kirjoittaa heinäkuun Trendi-lehden kolumnissaan siitä, kuinka ihminen on monesti typerien päähänpinttymien ja ikiaikaisten tottumustensa vanki. Olemme vain joskus päättäneet, ettemme pidä jostain asiasta ja annamme sen vaikuttaa valintoihimme ja sitä kautta kaventaa maailmankuvaamme, sitä mitenkään kyseenalaistamatta.

Minäkin luulin vuosikausia, että olen nainen joka inhoaa paitsi sushia myös puikoilla syömistä.

Sitten menin Berliiniin.

Susu ja sushi olivat jo vanhoja tuttuja.

Hupsista.

Tajusin, että vaikka raaka kala ja minä emme ole ystäviä, on olemassa niinkin mahtava asia kuin kasvissushi. Ja sehän olikin ihan meikämandoliinon juttu.

Ja mitä syömäpuikkoihin tulee, niin laskin reissun aikana vedelleeni ainakin kolme ateriaa naamaani niiden avulla. Ehehehe.

Berliini on ruoan rakastajan ja kokeilunhaluisen herkkusuun taivas. Toisena laskutoimituksena ynnäsin herkutelleeni ainakin kymmenen eri kansallisuuden keittiöiden antimia: intialaista, vietnamilaista, kiinalaista, japanilaista, saksalaista, turkkilaista, amerikkalaista, afrikkalaista, meksikolaista ja italialaista.

Eikä maksa paljon. Ahh.

Enkä todellakaan tiedä, mistä on peräisin se urbaanilegenda, jonka mukaan berliiniläiset asiakaspalvelijat olisivat jotenkin tylyä porukkaa. Ei saaneet ainakaan nämä pirkot huonoa palvelua missään, huonosta ruoasta puhumattakaan. Paikoitellen huolenpito oli jopa niin ylenpalttista, että melkein teki vaatimattoman ja vähään tyytyväisen suomalaisen mieli ruveta toppuuttelemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti