Siirryimme hyvissä ajoin Tegelin kentälle ja lähtöselvitysmuodollisuuksien jälkeen meillä oli reilusti aikaa etsiä jotakin murusta rinnan alle. Ravinteli löytyi ja menua selaillessamme päätimme oitis, että jos kerran Berliinistä lähdetään niin se tehdään tyylillä: hummerikeitot ja skumpat pöytään, bitte schön!
Maailmannaiset selvityivät ajoissa koneeseen ja toiseenkin, Riian kentällä otettiin luonnollisesti välihuikkaa, lentokoneskumpasta puhumattakaan. Tyylillä, ennen kaikkea.
Ja pilvet, ne vaan on aina yhtä ihania.
Hei, nyt näkyy jo Saimaa!
Ja sieltähän se koto löytyi.
Heti tuli kotoisa olo, kun matkatavarahihnalla vallitsi vanha tuttu karjalainen mie ensiks-meininki: mummomuuri parkkerasi itsensä hihnan ääreen siten, ettei vahingossakaan kukaan muu päässyt laukkuansa sieltä hamuamaan. Siispä kyynärpäät käyttöön, maailmannaisen elkein.
Ja mitäkö tein ihan ensin, kun pääsin kotiin? Näpsäytin saunan päälle.
Oma maa mansikka, muu maa euron tonttukalja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti