Viikon retkelle kannattaa ehdottomasti ostaa rälläyskortti eli seitsemän päivän lippu, jolla voi matkustaa rajoituksetta niin metrossa, bussissa, raitiovaunussa kuin S-Bahnissa, tai siis ÄÄS-Bahnissa. A- ja B-vyöhykkeet kattavat kaupunkireissaajan tarpeet, jos mielii tehdä useampia retkiä kauemmas niin sitten kannattanee laajentaa korttia C-vyöhykkeelle.
Lippu kannattaa olla, sillä tarkastajia liikkuu ja liputtomalle napsahtaa sakot. Itse en BVG:n smurffeja kohdannut kahden viikon aikana kertaakaan, enkä myöskään edellisellä reissulla, mutta residenssin vieraskirjan mukaan jotkut ovat saaneet vilauttaa korttiaan jopa kolme kertaa yhden viikon aikana. Ehkä ei siis kannata kokeilla onneaan, varsinkaan kun kortin hinta ei varsinaisesti päätä huimaa.
Oma nähtävyytensä ovat myös metroasemat, joilla on kaikilla oma seinäkuviointinsa. Kotiaseman värikäs seinä toi joka kerta hymyn reissutytön huulille.
Yöretkiä tekevän matkailijan kannattaa muistaa, että metrot lakkaavat kulkemasta jossain vaiheessa ja korvautuvat yöbusseilla. Ne kulkevat samaa reittiä kuin metrotkin ja niiden pysäkit sijaitsevat metroasemien välittömässä läheisyydessä.
Raitiovaunut ovat kivoja ja mahdollistavat omatoimisten kiertoajelujen tekemisen. M13:n reitti kannattaa ajaa residenssin läheltä Warschauer Strassen asemalle Friedrichshainiin, siinä näkee kivasti itäsaksalaisen arkkitehtuurin kokonaisen kirjon ja muuta mukavaa. M13 kulkee myös läpi yön, eli silläkin onnistuu kotipesään palaaminen yöbussin lisäksi, riippuen tietysti yöjalkailun paikasta.
Kuten sanottua, linjat on selkeästi merkitty ja homma toimii, paitsi S-Bahneilla ja erityisesti sunnuntaisin. Vaikka aikataulussa lukee että tästä kulkee se ja se juna, ei sitä näy eikä kuulu. Reissun ainoat eksymiset tapahtuivat juurikin ÄÄSsin suosiollisella avustuksella, joten testiryhmämme suosittelee välttämään niillä kulkemista, ettei käy näin.
Tai huolehtikaa ainakin, että eksytte asemalle josta saa kioskikaljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti