sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Sokkolihaa

Lidlin bratwurstia voi grillata kotipihallakin, joten jos Berliiniin mennään niin kyllä pitää olla erikoismeininkiä. Ja siitähän ei tässä kylässä ole puutetta.

Berliini on vastakohtien kaupunki: keskiviikkopäivä alkoi retkellä tv-torniin, josta näkyi kauas ja päättyi täydelliseen pimeyteen.


Unsicht Bar on ravintola, jossa syödään täysin pilkkopimeässä. Kuulostaa juuri niin friikiltä, kuin se oikeasti on.


Tyttärien ravintolaretken alku ei ollut ihan süper, kun hc-vesisade yllätti pikkukengissä kipittelevät oman elämänsä Carrie Bradshawt. Kiinantossu hörppäsi wasseria ihan reilusti, mutta sisätiloissa oli onneksi aikaa tohvelia kuivatella.



Homma menee siten, että aulabaarissa (jossa on valot, natürlich) valitaan ensin menu ja ruokajuomat. Nämä pirkot päättivät painaa satanen lasissa loppuun asti joten valitsimme kolmen ruokalajin yllätysmenun, jonka sisällön saa halutessaan selville ruokailun päätteeksi. Sitten vain odotellaan omaa tarjoilijaa, joka tulee noutamaan seurueen salin puolelle. Omaan pöytäämme siirryimme kolme pientä elefanttia-tyyppisessä jonomuodostelmassa, kädet toistemme hartioilla ja tarjoilija luonnollisestikin joukon ensimmäisenä.

Seuraavat pari tuntia katseltiinkin sitten tällaista näkymää. 


Siellä ei näe mitään, ei yhtään mitään.

Tarjoilija kertoo koko ajan, mitä tapahtuu: neuvoo, missä kohtaa ovat ruokailuvälineet, lasit ja juomat ja annoksia tuodessaan ilmoittaa tulostaan. Muuten pärjäilläänkin ihan itse ja kaadetaan juomatkin omatoimisesti lasiin, tai pöydälle. Harvemmin on tullut uitettua sormea viinilasissa, mutta nyt on sekin koettu. Samoin hampaiden kaivelu hammaslangalla rumasti keskellä ravintolaa.

Päräyttävää.

Ruoka oli herkullista ja iso osa elämystä oli tietysti yrittää arvata, mitä lautasella on. Sen verran on tullut erilaisia makuja lapattua suuhun elämän aikana, että sitä luulisi tunnistavansa niistä melko monta, mutta kyllä sattui pari noloa mokaa, kun totuus menusta meille selvisi illan päätteeksi. Ei kuitenkaan paljasteta niitä tässä, ettei spoilata kokemusta tulevilta ravintolavierailta.

Ilmaista lysti ei ollut, mutta ehdottomasti joka pennin arvoista. Suositellaan lämpimästi kaikille muille paitsi ruokavammaisille ja pahasti paniikkihäiriöisille. Ja ruokavammaisuudella ei tarkoiteta tässä tapauksessa erityisruokavalion omaavia, vaan heitä jotka eivät voi syödä sellaista mitä eivät tunnista tai joilla on ongelmallinen suhde ruokaan tai elämään yleensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti