Kyllä se kahdessa viikossa alkoi jo kodilta tuntua. Varsinkin, kun pihapuun kukissa tuoksui kissanpissa.
Harmi, etteivät korkeat huoneet ja ihanasti nariseva puulattia mahtuneet matkalaukkuun, ne huolisin omaan oikeaan kotiinkin.
Sen sijaan en jäänyt kaipaamaan suihkua ilman sekoittajaa. Jos joku residenssivieraista pääsee selville kyseisen vehkeen sielunmaisemasta, jakakoon viisautensa kommenttilootassa, kiitos. Melko toimiva taktiikka oli kääntää kuumavesihana täysille ja säädellä veden lämpötilaa varovasti kylmän veden hanalla. Joskus toimi, joskus ei.
Vaan pieniä ovat murheet Berliinissä, kun on tilaa hengittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti