Suomi kylässä

Helsinki FRESH Direktorenhausissa tarjoilee näyttävän kattauksen suomalaista designia ja kulttuuria Marimekosta Antti Asplundiin. Jos koti-ikävä iskee Berliinissä, voi vielä 8.7. asti käydä tutustumassa yhteen esimerkkiin siitä, miten tyylikkäästi Suomi-kuvaa voi maailmalle levittää.

Eikä siellä käydäkseen tarvitse olla edes koti-ikävissään. Näyttelyn kierrettyään voi viimeistään röyhistää rintaansa ja todeta ylpeänä: ja, ich komme aus Finnland!

Kielellistä ilottelua

Normimaanantai

Niin on ollut haipakkaa elo täällä näillä rouvilla, ettei ole joutanut näppiksen ääreen kuulumisia kertomaan. Elossa kuitenkin ollaan ja eilistä sadepäivää viettiin oikein mukavissa merkeissä mm. tavaratalo KaDeWen Fendin aurinkolasiosastolla.

Hirrveen, hirrveen nätteinä oltiin jajaja yläkerran näköalaravintolassa myös samppanjat otettiin.

Eiks toi Miu Miu oo se lappeenrantalainen merkki?

KaDeWe ei tosiaankaan ole mikään persaukisten paratiisi, mutta kuudennen kerroksen valtava ruokaosasto on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka: ei sitä suotta mainita joka ikisessä turistioppaassa. Kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin rinnanalusmuruset sinne on kerätty kokonaisesta merikrotista ameriikan pojan kirsikkacolaan.

Ja löytyihän sieltä sopuhintaan myös herkkua kotiinviemiseksi, purnukallinen sitruunalla maustettua gourmet-sormisuolaa. Sitä kun mökkiverannalla ripsauttaa Naistenvedestä nostetun ahvenen kylkeen nin avot. Siinä on kulttuurien kohtaaminen kauneimmillaan.

Kulttuurien kohtaamisesta kertoo jotain myös seuraava episodi maanantain ehtoopuolelta. Residenssin nurkilla Soldiner Strassea tallatessamme huomiomme kiinnittyi erikoisen näköiseen automaattiin.

Täällä on siis jos jonkinlaista masiinaa joka nurkalla, suosituimmat artikkelit tuntuvat olevan tupakka, purkka ja kortsut. Tästä vehkeestä emme kuitenkaan päässet selvyyteen ja yritimme tankata valintanappuloiden vieressä olevaa pientä tekstiä, josta suomineitoina erotimmekin sanan alkohol. Tästä rohkaistuneina päätimme kokeilla onneamme tässä pajatsossa: 50 senttiä koneeseen ja sormi ensimmäiselle nappulalle.

Ja kas, luukkuun kopsahti pieni pahvirasia.

Kaverikuvassa päivän ensimmäinen sekä viimeinen ostos: sormisuolaa ja steriilit huumeruiskut.

Kansallisylpeyttä ja paskahalvauksia

 

Bussimatkalla lentokentältä katselin berliiniläistä lähiömaisemaa ja ihmettelin joka paikassa roikkuvia Saksan lippuja. Niitä oli parvekkeilla, autoissa, jopa ihmisten vaatteissa.

Okei. Ihan jännää. Liittyyhän tämä jalkapalloon, pliis liittyyhän?

No siihenhän se liittyy, mutta kun kerran tässä nimenomaisessa maassa ollaan niin...noh, tietynlaisilta mielleyhtymiltä nyt vaan ei voi välttyä.

Residenssi-isäntä neuvoi, että jos ei ole erityinen futiksen ystävä niin Saksan matsien aikaan kannattaa pysytellä sisätiloissa. Eilisiltana ymmärsin, miksi. Juuri nukahtamisen hetkellä jossain lähimaastossa pamahti sellainen ilotulituspommi, että lakanapyykki oli enemmän kuin lähellä. Kuulosti kolmannen maailmansodan alkutahdeilta, mutta Saksa taisikin vaan tehdä maalin.

Joko nää kisat kohta loppuu?