Viimeiset leuhotukset

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, joten saapui myös kesäkuun viimeinen päivä, paluupäivä. Vaikka reissussa olikin ollut ihan süperia, ei ajatus kotisohvasta tuntunut myöskään yhtään hullummalta.

Siirryimme hyvissä ajoin Tegelin kentälle ja lähtöselvitysmuodollisuuksien jälkeen meillä oli reilusti aikaa etsiä jotakin murusta rinnan alle. Ravinteli löytyi ja menua selaillessamme päätimme oitis, että jos kerran Berliinistä lähdetään niin se tehdään tyylillä: hummerikeitot ja skumpat pöytään, bitte schön!

 

Maailmannaiset selvityivät ajoissa koneeseen ja toiseenkin, Riian kentällä otettiin luonnollisesti välihuikkaa, lentokoneskumpasta puhumattakaan. Tyylillä, ennen kaikkea.

Ja pilvet, ne vaan on aina yhtä ihania.

Hei, nyt näkyy jo Saimaa!

Ja sieltähän se koto löytyi.

 

Heti tuli kotoisa olo, kun matkatavarahihnalla vallitsi vanha tuttu karjalainen mie ensiks-meininki: mummomuuri parkkerasi itsensä hihnan ääreen siten, ettei vahingossakaan kukaan muu päässyt laukkuansa sieltä hamuamaan. Siispä kyynärpäät käyttöön, maailmannaisen elkein.

Ja mitäkö tein ihan ensin, kun pääsin kotiin? Näpsäytin saunan päälle.

Oma maa mansikka, muu maa euron tonttukalja.

Hetkessä lentäen

Näin kiihkeä oli tunnelma Lappeenranta Internationalilla tänä aamuna. Hurautin pelipaikalle taksilla, jonka kyljessä oli kebabravintola Carloksen mainos. Otin sen merkkinä siitä, että korkeimmat voimat ovat reissuni tukijoukoissa. Tämä kone ei putoa.

Anteeksi nyt maapallo, mutta kyllä lentomatkustaminen vaan on niinku siisteintä ikinä. 

Tilasin lohivoikkarin ja kuoharin ennen aamuyhdeksää ja katselin säälivästi mammoja, jotka antoivat tarjoiluvaunun lipua ohitseen sitä kohdalleen pysäyttämättä. Miksi, herrantähden? 

Jos pitäisi valita yksi ainoa olotila, mihin pitäisi loppuelämäkseen jäädä, valitsisin kuohuviininousut lentokoneessa. Sellaista kepeyttä ja huolettomuutta harvoin tässä elämässä missään muualla tavoittaa.

Mutta joo, matka meni mukavasti ja koneen vaihto Riiassa sutjakasti. Tegelin kentällä oli vastassa harmaa, kosteannihkeä ja sateen kastelema Berliini. Eli ihana.