Suuren urheilujuhlan tuntua

Ken väittää, etteivät taiteilijat piittaa penkkiurheilusta ei ollut paikalla kesäkuun viimeisenä torstaina herranvuonna 2012, kun Särön residenssi suorastaan pursuili sporttista tunnelmaa.

Tunnelmaan virittäytymisessa olivat olennaisena osana paitsi virvokkeet, myös halpakaupan laarista ongitut rekvisiitat, kuten euron meikkipuikko henkisen kotimaan väreissä.

Schwarzwaldin omat tyttäret Ulrike ja Hannelore kisatunnelmissa: Deutschland, Deutschland, über alles!

Seitsemännellä yrityksellä pääsimme vihdoin välilöihin kameran itselaukaisijan kanssa, kylläpä taas hampaita naurattaa! Menossa mukana ihanat kämppikset Aku ja Emma.

Alkuperäisenä ja kunnianhimoisena tavoitteena oli alkupohjustusten jälkeen selvittää tie Brandenburger Torin ja Tiergartenin suuntaan ja päästä seuraamaan peliä joltakin isolta screeniltä, joita kaupungissa tuolloin riitti. Mutta koska hyvilläkin suunnitelmilla on toisinaan tapana kosahtaa, saati sitten huonoilla, niin kävi nytkin.

Polizei olikin laittanut ns. pääkallopaikan sulki ja kiinni valtavan yleisömäärän vuoksi ja jäimme lehdelle soittelemaan. Lopputulemana ajauduimme telsun ääreen johonkin Hauptbahnhofin kahvila-ravintoloista ja ehdimme näkemään pelin viimeiset kymmenen minuuttia - kuten myös Saksan ainoan maalin.

Alkuasukkaita jännittää.

"Me on niin hävitty tää peli."

Turpiin tuli Italian pojilta niin jotta tukka taipui, mutta emme suinkaan antaneet sen latistaa tunnelmaa aivan pohjamutiin asti.

Suklaapatukan kääreestä löytyneet komeat pojat piristivät ainakin Hanneloren mieltä.

Noh, Aku-setä oli vähän apeampi.

Päätimme hukuttaa murheet Kreuzbergin hämyisiin juottoloihin ja kävimme mm. tarkistamassa Trinkteufel-rokkibaarin, jota muuan alkuasukas oli meille jo ehtinyt suositella. Rouhee mesta eli just hyvä.

Matkalla yöbussille hoksasimme tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä: kiinalainen noutoruokala mainosti china boxia eli leffoista tuttua pahviplodjullista nuudelihässäkkää kohtuulliseen 2,90 euron hintaan. Eikun boksit ja puikot käteen ja pieni evästauko.

Yöbussissa oli aikaa mm. taidevalokuvata:

Kotimatkalla totesimme, ettei ollut vielä aika tuutulaulun ja heilahdimme sisään Koloniestrassella sijaitsevan Cafe Samatan avoimen kutsuvasta ovesta. Residenssin nettisivuilla baaria luonnehditaan paikaksi, jonne astuminen vaatii erikoista mieltä. Sitähän meillä todellakin oli, kuin myös italialaisten (nuorten) miesten seurueella, joka vähän turhankin innokkaasti halusi tehdä tuttavuutta Suomen joukkueen kanssa. Emme kuitenkaan huolineet mafiosoa jatkoille sinnikäästä yrityksestä huolimatta, vaan kaivauduimme kaljojen jälkeen turvallisesti kotipesän pehmeään syleilyyn.

Italia saattoi voittaa Saksan, mutta Suomelta se otti nekkuun kuusnolla.

Päivän tärkein ateria

He, joista on mukavaa nauttia aamuisin muutakin kuin kupillinen kahvia, ilahtuvat taatusti berliiniläisestä aamiaiskulttuurista. Aamupalaa on tarjolla useimmissa kahviloissa pitkälle iltapäivään asti ja hinta-laatu-suhde on huikea verrattuna Suomeen, jossa pahimmillaan saa maksaa usemman euron pelkästä lasivitriinissä muhineesta muovikelmusämpylästä ja pannuun jämähtäneestä kahvista.

Aivan residenssin nurkilla on ainakin kolme hyväksi havaittua aamiaispaikkaa, mikäli munan vatkaaminen omassa keittiössä ei ihan joka aamu kiinnosta.

La Tortuga tarjoilee mm. hyviä ja halpoja aamiaislautasia leikkeleillä, juustolla, vihanneksilla ja tuoreilla sämpylöillä, munakasta omavalintaisilla täytteillä, lämpimiä leipiä sekä jumalaisen hyvää inkivääriteetä.

Sharky's cafe Koloniestrassen ja Osloer Strassen kulmassa on hauska yhdistelmiä leipomoa, kahvilaa ja elintarvikekioskia ja tarjoilee myös erilaisia aamiaislautasia, joista hyvä perusmalli (yläkuvassa) irtoaa sopuhintaan 3,30 €. Ei valittamista.

Soldiner Strassella on myös kiva leipomo-kahvila, jonka isosta viiden euron aamiaislautasesta kaksi henkilöä vetää ähkyt ihan kevyesti. En muista paikan nimeä, mutta ikkunassa lukee isolla FRÜHSTÜCK. Siis Koloniestrassea pohjoiseen ja kulmalta käännös Soldiner Strassea oikealle noin puoliväliin korttelia.

Jos haluaa liikkua aamukänttynsä perässä hieman kauemmas, suosittelemme lämpimästi An einem Sonntag im August-kahvilaa Kastaniealleella Prenzlauer Bergissä. Buffetaamiaisen hinta on 4,95 + juomat ja se pitää sisällään normileipien, juustojen, leikkeleiden ja munakkaan lisäksi ihania salaatteja ja marinoituja vihanneksia. Myös paikan erikoinen sisustus on näkemisen arvoinen.

Melkein kotona

Kyllä se kahdessa viikossa alkoi jo kodilta tuntua. Varsinkin, kun pihapuun kukissa tuoksui kissanpissa.

Harmi, etteivät korkeat huoneet ja ihanasti nariseva puulattia mahtuneet matkalaukkuun, ne huolisin omaan oikeaan kotiinkin.

Sen sijaan en jäänyt kaipaamaan suihkua ilman sekoittajaa. Jos joku residenssivieraista pääsee selville kyseisen vehkeen sielunmaisemasta, jakakoon viisautensa kommenttilootassa, kiitos. Melko toimiva taktiikka oli kääntää kuumavesihana täysille ja säädellä veden lämpötilaa varovasti kylmän veden hanalla. Joskus toimi, joskus ei.

Vaan pieniä ovat murheet Berliinissä, kun on tilaa hengittää.