Mauerparkin sunnuntaikirppiksellä oli leppoisa tunnelma. Tai on ehkä väärin puhua kirpputorista, kaupunkifestarit olisi varmaan lähempänä totuutta. Funkki soi, aurinko paistoi ja myynnissä oli kaikkea maan ja taivaan väliltä tuorepuristetusta appelsiinimehusta antiikkipyssyihin ja rannekoruista polkupyöriin.
Tässä amfiteatterissa olis vissiin ollut iltapäivällä pienet ulkoilmakaraoket, en jaksanut jäädä odottelemaan. Ei niillä kuitenkaan olis ollut Aikuista naista.
Perinteisten currywurst- ja hodarikojujen lisäksi tarjolla oli myös raikkampaa matskua. Purkkiananas sai aivan uuden merkityksen: kuvan satsi 1,50 € ja niin tuoretta, että itku meinasi päästä. Onnesta.
Valtavan tarjonnan keskellä iski tavaraähky alta aikayksikön, mutta jotain pientä sentään löytyi: DDR-arkkitehtuuria henkivä kangaskassi vitosella. Melkeinhän tästä tulee armaan kotikaupungin rakennuskulttuuri mieleen. Ja hei, miksei Lappeenrannassa ole myynnissä vaikkapa seurakuntakeskuksen tai Iso-Kristiinan kuvilla printattuja veskoja?
Näitä mie olen aina Majurskan talon puodissa kuolannut, mutta tulin sitten ostamaan sen täältä. Vinyylilevystä taivutettu kulho, 2 euroa.
Mauerparkista lähdin tallaamaan Kastanjienalleeta alaspäin ja kiipesin hetken mielijohteesta Siioninkirkon torniin. Hienot oli näkymät.
Tornireissu veti reidet maitohapoille, joten suoritin välitankkauksen kirkon naapuriravintolassa, intialaisessa Aapkassa, joka mainosti runsasta brunssia edulliseen 7 euron hintaan. Buffetpöydässä olivat sulassa sovussa mausteiset curryt, nakit ja munakokkelit, briejuustot, marinoidut kikherneet ja viininlehtikääryleet. Hämmentävää, mutta ihanaa.
Istuin terassilla päivänvarjon alla, ryystin luomulimpparia ja ajattelin, että vaikka vietin tämän päivän yksin, tai juuri siksi että vietin sen yksin, voin sanoa että
such a perfect day, I'm glad I spent it with you.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti